Se oli pikemminkin arkuutta uuden edessä. Uuden edessä tunnetaan pelkoa ja epävarmuutta, ja siksi sitä vastustetaan viimeiseen saakka. Yritämme lujittaa omia kahleitamme. Sorrumme itseriittoiseen omahyväisyyteen. Hävitämme vapauden häviämättömän jälken erottamalla itsellemme rajoja. Oman alueemme ulkopuolella olemme yhtä suvaitsemattomia kuin kiihkoilijat. Emme lähde oman alueemme ulkopuolelle, koska emme halua olla kiihkoilijoita. Kukaan ei ole yhtä suvaitsematon kuin se, joka on varma siitä, että hänen katsantokantansa on oikea. Varmuutemme on pelkkä heikkouden oire. Mielekästä meille on vain se, mikä on meidän kokemuspiirimme sisällä. Kokemuspiirimme ulkopuolelle jää se, joka ei meitä kiinnosta. Meillä ei ole pyrkimystäkään tutkia meille tuntematonta. Oman elinpiirimme ulkopuolelle meillä ei ole tiedonjanoa eikä kaipuuta. Välttelemme oman elinpiirimme ulkopuolella olevaa. Yritämme pitää ikkunamme kiinni. Tälläisiä me olemme. Kuljemme samoja polkuja yhä uudelleen. Elämämme on verrattavissa matematiikkaan. Kun sen tuntee, voi matemaattisen tarkasti ennustaa kuinka suhtaudumme uusiin asioihin, mitä viimeiseen asti yritämme välttää ja mihin suuntaan etenemme, jos sitä voi etenemiseksi sanoa.
Emme halua kokea asioita oman elinpiirimme ulkopuolella. Pyrimme välttämään kaikkea uutta ja elämme vanhassa.
On tosi mielenkiintoista löytää kohta, jossa meillä leikkaa kiinni, kohta, jossa saamme herneen nenäämme.
Olemme hermeuttisen tilamme rajoittamia. Olemme kyvyttömiä oivaltamaan uuden merkityksen. Ennakkoluulot rajoittavat meitä. Vanha muotti vaikuttaa. Tiedämme tasan tarkaan, mitä pitää tehdä. Kapeakatseisuutemme vuoksi sivuutamme kaiken muun mitä on tarjolla.
On vähän sama kuin kirjoittaisi Suomesta mainitsematta koskaan talvea.
Mitä olisi voinut tapahtua, jos elämässämme olisi enemmän rohkeutta.
Avoimuus olisi olennaista.
Tämä oivallus käynnisti menestyksekkään kirjailijanurani. Enää en kirjoita. En yhtä sanaa.
Kesti hirveen kauan ennen kuin tajusin, että meistä pitää kirjoittaa kirja.
Sumu hälveni.
Niin kauan kuin henki meissä vielä pihisee, puolustamme tarvittaesssa omaa näkökantaamme. Kuitenkin vielä elämänkaaremme tässä vaiheessa meidän pitähisi olla raikas ja rapsakka.
Yritämme estää todellisuutta tulemasta esiin kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Yritämme estää uutta molemmin käsin. Jätämme itsemme kuin ehdoin tahdoin paitsioon. Voi myös kysyä, mitä tuolla paitsiossa olemisella voitamme. Mitä meillä olisi tulevaisuudessa vähemmän, jos emme olisi paitsiossa.
Asenteemme on niin last season ettei oo tosikaan. Teemme kaikkemme, että mikään ei muuttuisi. Teemme itsellemme vankilan, jossa toivomme myös muiden viihtyvän.
Elämä ei tahdo totella meitä.
Olemme huipulla. Turha meidän on tämän pidemmälle mennä.
Alkuun
