Juuri ne aamuaurinkoiset hetket, jolloin ajatus luistaa jälleen kuin uutena, Mnemosynen siivittämänä, ne luovat puhtaan tulemisen hetket, ovat pelastuksen hetkiä. Kun kaikki "raskasmielisyys" ja epäily, epäröinti lakkaa, kun olemus muuttuu "kevyeksi" valoksi, muuntuen itse luovaksi virtaukseksi, kun minä-saivartelu lakkaa piinaamasta mieltä - ja on vain puhdasta tulemista. Ihminen joka myöntää sittenkin, antautuu ja antaa vain valonsa valua yli.
