Paikallaan pysyminen on vain yksi monista mahdollisuuksista.
Turhautuminen lisääntyi. Se ajoi Joonaksen epätoivon partaalle. Nyt hän oli kuitenkin tyyni, ylenmäärin tyyni, ja hänen kasvoillaan oli hymyn häive, hymy, joka oli puolittain poispyyhkäisty. Hänen ajatuksensa olivat muualla ja itse asiassa hän kuunteli kukonlaulua, joka yhtäkkiä kaikui voimakkaasti soiden ja ylpeästi keskellä kaupunginosan kaikkea hälyä. Ensi hetkellä se yllätti hänet niin siinä määrin, että häi sai leijuvan epätodellisuuden vaikutelman, kunnes muisti, että naapurilla oli siipikarjaa.
Kohottautuen tuoliltaan hän olisi voinut nähdä kanojen ja kukon tepastelemassa aitauksessaan, omistajan tulevan ruokkimaan niitä. Isäntä kävi aitauksessa niin säännöllisin väliajoin, että Joonas oli alkanut odottaa niitä käyntejä. Hän oli tullut tyyneksi ja melkein ulkopuolisen harkitsevaksi.
