Pariskunta muutti maalle. Mutta kun tätä uutta elämää maalla oli kestänyt vuoden Katie päätti ettei hänen ja Romun yhdessäolosta sittenkään tulisi mitään - hän halusi avioeroa. Romun oli suostuttava siihen, minkä hän mahtoi? Ja avioero oli tuskallinen. Hän oli rakastunut Katieen. Mutta Katie kieltäytyi olemasta naimisissa hänen kanssaan, ja ihmisten toiveita on kunnioitettava. Orjuutta ei enää ole.
Avioeron paine oli liikaa Romulle. Hänestä tuntui että hän oli hajoamassa kappaleiksi -murtumassa - notkahtamassa kuin Myllysilta. Romun pelikaveri myönsi että ehkä Romun oli parasta lähteä pois kaupungista. Hän sai sovituksi kaverin kanssa, että hän tulisi takaisin sitten kun olisi paremmassa kunnossa, ja veljeltään Shuralta lainaamillaan rahoilla hän teki matkan Eurooppaan. Ei kenellä tahansa, jota henkinen romahdus uhkaa, ole varaa mennä Eurooppaan lepäämään. Useimpien täytyy vain yrittää jatkaa vanhaa latua. Tai sitten he ryyppäävät, käyvät elokuvissa ja istuvat siellä kärsien. Romun olisi pitänyt olla kiitollinen. Ellei ole aivan riekaleina, on aina jotakin mistä on syytä olla kiitollinen. Itse asiassa hän olikin kiitollinen.
Mutta kun hän maaliskuussa palasi Riihimäelle, hän oli huonommassa kunnossa kuin lähtiessään marraskuussa. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Lähestyessään exsäänsä hän käyttäytyi niin omituisesti ja Katien mielestä niin uhkaavasti, että exvaimo varoitti häntä tulemasta lähellekään tai hakisi virallisen lähestymiskiellon.
Romulle, joka itse oli kyvytön tekemään suunnitelmia, alkoi nyt selvitä miten hyvin Katie oli valmistautunut eroamaan hänestä. Vain viikkoa ennen kuin vaati avioeroa Katie oli puolustanut hänen pyöräkasaansa ja hänen työttömyyttään, mutta sinä samana päivänä kun hän sai lähteä talosta, Katie huusi, että mene niin kauas kuin pippuri kasvaa ja vie kans ne pyöränromus helvettiin. Hän ei jaksanut enää katsella niitä silmissään. Aivan viimeiseen päivään asti Romuluksen suhde Katieen oli ollut täysin vakava - toisin sanoen ajatuksia, ihmisiä ja asioita kunnioitettiin ja pohdittiin yhdessä. Niinpä kun Katie kertoi uutisensa hänelle, hän ilmaisi asiansa arvokkaasti, tuolla ihastuttavalla, mestarillisella tyylillään. Hän oli ajatellut asiaa joka kulmalta, hän sanoi, ja hän ehdotti, että he ottaisivat suhteessaan nyt aikalisän. Romuluksesta tuntui sillä hetkellä vähän samalla kun hän oli saanut töistään potkut, jolloin hän oli vielä uskonut, että keväällä taas kaikki kirkastuisi. Se oli ihmisen jonkinlainen puolustusreaktio. - Kyllä hän tulisi vielä takaisin ja katumapäälle, mutta se oli turha toivo. Häntä ei kukaan kaivannut enää. Tietenkään hän ei ollut aivan varautumaton tähän. Mutta hän oli todellakin ajatellut, että asiat olivat menossa vanhoja uria.
Katie oli valmistanut kohtauksen tietyllä hänelle ominaisella teatraalisella nerokkuudella.
Heidän avioliittonsa ei ollut niitä jotka kestivät. Katie ei ollut koskaan rakastanut häntä. Niin hän hänelle sanoi. - On vaikeaa sanoa että en ole koskaan rakastanut sinua. Enkä tule koskaan rakastamaan, hän sanoi. - Se mitä välillämme oli, ei ollut kovin kummoista. Niin ettei ole mitään mieltä jatkaa.
Romu sanoi: - Mutta minä rakastan sinua, Katie.
Hetki hetkeltä Katien terävyys, säihkyvyys, tarkkanäköisyys lisääntyi. Hän oli tajuamisen ekstaasissa.
Romu mietti hyvää tekosyytä lähestyä Katia.
Kati asettui aina heikomman puolelle, paitsi tässä Romun-keississä. Hän halusi järjestää jonkinlaista apua nälkäänäkeville. Niinpä Romu uskaltautui Katin pakeille.
- Haluaisin tehdä jotakin nälkäänäkevien hyväksi, hän aloitti. - Raha on tietenkin suuri asia, mutta pääasia on kuitenkin asianmukainen ja vakavasti ajateltu organisaatio. Voisimmeko miettiä sitä, hyvä ystävä, ja sitten tehdä jotakin.
Katie katsoi Romuun kysyvästi ja kohautti olkapäitään kuin sanoakseen: "Mitä minä tästä tiedän?" Hänen kasvoillaan oli levollinen, lempeä ja myötäilevä ilme, jollainen on kun kuunnellaan pyhiä ja yksinkertaisia ja annetaan heidän tyhjänpäiväisille sanoilleen ja mutinoilleen erityinen, salattu merkitys. Katie tarkkasi Romulusta silmä kovana kuin petoeläintä; Romuluksen läsnäolo painosti häntä. Ja vaikka hän vihasi Romulusta, Romulus ikävöi häntä niinkuin hän joskus lapsena ikävöi äitiään tai hoitajaansa, ja tunsi että nyt, vanhuuden kynnyksellä, hän rakastaa häntä puhtaammin ja korkeammin kuin rakasti ennen - ja sen vuoksi hän tahtoisi mennä häntä likelle, astua kantapäällä raskaasti hänen varpailleen ja samalla hymyillä hänelle.
- Mitä te täällä teette? Kati kysyi.
- Mene pois, toisti kiivaasti ja katsoi Romua viha silmissään.
Hän seisoi niin lähellä että jos olisi vähän kumartunut, Romun parransänki olisi koskettanut hänen kasvojaan.
- No mikä nyt on? Romu sanoi. Mitä minä nyt olen tehnyt?
Katin leuka alkoi vapista, hän pyyhkäisi nopeasti silmiään, vilkaisi itseään peilistä ja kuiskasi:
- Joko tämä taas alkaa. Te ette tietenkään lähde. No, käyköön niinkuin haluatte. Minä lähden, saatte jäädä tänne.
Kohautellen olkapäitään ja yrittäen hymyillä pilkallisesti Romu lähti Riihimäelle.
Sen jälkeen Kati tajusi, että oli uudelleen alkamassa - ties mistä tyhjänpäiväisistä syistä, järjettömistä syistä - heidän 'avio-onnensa', joka parina viime vuotena oli ollut jo painumaisillaan unohduksiin. Eikö hän siis ollut näinä kahtena vuotena viisastunut, viilentynyt, rauhoittunut, hän mietti ja alkoi kävellä huoneessaan. Ja viiden vuoden perästä vanhuus, harmaat hapset... Miksei hän silloin lähtenyt hänen luotaan lopullisesti, iäksi? Hän oliis päässyt näin eroon hänestä lopullisesti, ja eläisi nyt elämäänsä loppuun rauhassa, työtään tehden, yhtään mitään ajattelematta...

Alkuun

NSN teki miljardisopimuksen USA:ssa

Nokia Siemens Networks on solminut 7
miljardin dollarin eli yli 5 miljardin
euron sopimuksen yhdysvaltalaisen
sijoitusrahaston Harbinger Capital
Partnersin kanssa LightSquared-
matkapuhelinverkon rakentamiseksi.

8-vuotisen sopimuksen nojalla
verkkoyhtiö NSN paitsi rakentaa, myös
operoi ja ylläpitää ensimmäistä
Yhdysvaltain laajuista NG-LTE-verkkoa.

Verkon piirissä pitäisi olla yli 90
%amerikkalaisista vuoteen 2015
mennessä.

Verkon rakentamisen pitäisi työllistää
100 000 ihmistä.