Olin matkalla seiska ratikalla Boris Godunov oopperaencore esitykseen Maximiin, kun vaunun etuosassa istui nainen, joka luki Moen Näyttelijän ensimmäistä romaania. Hankin sen kirjan käsiini. Siinä Moen kertoo kuinka hän uransa alkuvaiheissa oli vienyt kameransa rahapulassaan yksityiseen kanikonttoriin. Konttorinpitäjä oli mukiloitu kuoliaaksi. Ja kun hän meni poliisiasemalle kysymään kameransa perään. Häntä alettiin kuulustella varsinkin siksi, että hän oli viimeinen joka kanin asiakkaista oli ilmoittautunut poliisille.
